Tenalaatikoita on pakkailtu ja kellari siivottu muuttokuntoon. Nyt sinne sopiikin taas muuttolaatikoita. Ystäväni Inka oli tänään auttamassa minua pakkaamisessa. Jouduin kyllä vähän toppuuttelemaan häntä, kun muuten ei jäisi huomiseksi yhtään laatikkoa. Huomenna menen nimittäin pyykkituvalle ja meinaan laittaa suurimman osan vaatteista suoraan puhtaana laatikoihin.

Tänään olen ollut hieman jännittynyt muutosta. Laskin, että olen muuttanut elämäni aikana vissiin n. 30 kertaa, ja en ole oikeastaan koskaan sitä suuremmin miettinyt. Nyt olin ajatellut jäädä tähän asumaan vielä vuosiksi, mutta olosuhteet pakottivat liikkeelle. Ympäristö on muuttunut viime aikoina todella levottomaksi, poikani on pahoinpidety jo kahdesti syksyn aikana, ja silloin tuumasin, että nyt riitti.

Muutamme paikkakunnalle, jolla olen syntynyt. Asuin siellä kuitenkin vain kolme-vuotiaaksi, joten varsinaisia siteitä sinne ei ole. Ensimmäistä kertaa minua hieman pelottaa uuden alku taas kerran, ja se miten saamme elämämme siellä asettumaan uomiinsa. Miten lapset löytävät uudet ystävät, miten minä? Yhden naisen tunnen sieltä etukäteen, Katariinan. Katariina oli jo tuumannut äidilleni, että upeaa, että muutamme sinne. Hänkin on kaivannut ystäviä. Oli jo suunnitellut, että jätämme lapset hänen miehelleen ja lähdemme aina yhdessä sinne ja tänne. Huh, mies parka :)  Minunkaan lapseni eivät niitä kaikista rauhallisempia ole, paitsi Mikael. Anette ja Patrik ovat varsinainen touhupari. Elisa tuskin sinne menisikään, ei suostu enää "vahdittavaksi". Katariinalla on itselläänkin kaksi poikaa, joten en jaksa uskoa, että mies ilahtuisi suunnitelmista!

Kamalasti sitä on muuten ihminen kerännyt krääsää nurkkiinsa! Korvattomia kahvikuppeja, parittomia sukkia TÄYSI muovikassillinen, noin hehtokuutio "näistä-voisi-askarrella-joskus-jotain"-kamaa... Ja minä en ole edes pula-ajan lapsi! Tuo lause: Tästä voisi joskus askarrella jotain, on muuten kaikkein pahin paheeni. Melkein kaikesta kun voi askarrella ja niin harvasta tulee oikeasti koskaan askarreltua.

Uudessa kodissa aion (paino sanalla aion...) tehdä kodinhoitohuoneeseen oman askartelunurkan, niin etteivät ne lojuisi ja kulkisi aina pitkin huushollia. Minulla on tälläkin hetkellä työnalla kahden nukkekodin remppa, yhden kaapin muuttaminen nukkekodiksi, villasukat, villahousut, villapaita, tossut, sohvatyynyt, pieni roomboxi, puinen teelaatikko... Vain ne ekana mieleen tulevat mainitakseni. Niin ja kunnostusta ja/tai maalausta odottavat yöpöytä, kaksi vanhaa puulipastoa, parvekkeen pöytä ja kolme tuolia. Ai niin, ja yksi jakkara. Pitäisi hankkia mies, niin voisi sen patistaa tekemään ne, mitä minä suunnittelen, mutta en saa aikaiseksi toteuttaa. Toimisikohan tuo lause jos laittaisi deitti-ilmoituksen :P...